Eesti Ratsaspordi Liit
   
           
 
Aloitussivusi »                                                      
 
Etusivu
Uutiset
Artikkelit
Kati Murutar
Pistetilanne
Tapahtumakalenteri
Yhteydenotto








 
 
ARTIKKELIT » Kilparatsastajat -eläköön erilaisuus!!


Mutta kilparatsastaja ei ole hevoshullu, eihän?

Siis kun kilparatsastaja ei voi olla hullu vaan ihan tavallinen urheilija, urheilijathan ei ole hulluja, eihän?
Niin kilparatsastajat ovat periaatteessa urheilijoita, mutta joillain urheilualan ammattilaisilla voi myös olla sellainen mielipide kilparatsastajien urheilullisuudesta, josta kilparatsastajat eivät ihan välttämättä pidä.  Mutta ainahan se on niin, että siistin lajin (onko ratsastus siistiä?) edustaja halveksii räkä poskella menijöitä. Ja ne, joilla on se räkä poskella halveksivat niitä,  joilla ei ole.  Ja tuon jaon mukaan luen ratsastuksen mielelläni lajiksi, jota ei tehdä räkä poskella. Joskus hevosen räkä, mutta ei oma. Mutta toim huom oikea kilparatsastaja, joka kisaa joka päivä kymmnenen hevosta, on urheilija. Mutta se joka yhden tai kaksi, tjaa, alkaa olla aika mielipidekysymys.

Kilparatsastajiakin on montaa lajia ja kilparatsastustakin on montaa lajia. Yleisin laji ainakin täällä pohjoisessa on harrastajat  eli siis ne jotka harrastavat kilparatsastusta siis  puuhaavat siten ettei se kilparatsastaminen tuota elantoa. Suomen palkinnot ja suorat sponsorituotot ovat sitä luokkaa, että aika laihan elämän niiillä saisikin. Muutama saa tuloja kisattavien hevosten omistajilta. Mutta Suomessa kilpaileminen on kuitenkin käytännössä kisaturismia. Kisamatkaan menee kaikkine kuluineen enemmän kuin sieltä saa, puhumattakaan, että sillä eläisi. Mutta harrastajatkin jakautuvat moneen ryhmään: ammattilaiset harrastajat, ammattilaiseksi haluavat harrastajat ja ihan tavalliset kisaharrastajat
Ammattilainen harrastaja on jonkin lajin hevosammattilainen, joka saa omasta varsinaisesta ammatistaan elantonsa: opettamisesta, valmentamisesta, hevoskaupasta, tallin pitämisestä ym ymy. Ja joka joko omaksi viihteekseen tai edistääkseen liiketoimintaansa käy kilpailuissa. Mutta vaikka ei kävisi, liiketoiminta sujuisi lähes samoin. Nämä ovat olleet mukana jo monella vuosikymmenellä tai aikovat olla. Ilman varsinaisia tavotteita kansainvälisestä urasta tai mielettömistä voitoista. He ovat tehneet valintansa, jos edes on tarvinnut valita, ja jääneet Suomeen taistelemaan 70 euron ykkössijoista 150 ratsukon luokissa. Voisi sanoa, että takana loistava tulevaisuus ja on hienoa, että on jäänyt kiva harrastus - kilparatsastus. Se tuo kummasti vaihtelua hevostäyteiseen arkeen.
Ammattilaiseksi haluavien harrastajien tavoitteet ovat näitä ammattilaisia paljon paljon korkeammalla, haastatteluissa jopa olympialaisissa.  Ensimmäinen world cup tason lausunto tulee jo Hevosurheilun haastattelussa ensimmäisen 130 luokan voiton jälkeen, just sen voiton mikä tuli ainoalle nollalle, joka sekin tuli enemmän tuurilla kuin taidolla. Näistä haaveilijoista vähemmän sitkeet jää sinne 120-/HeA-tasolle, enemmän sitkeet vakiintuu 130 ja jopa 140/VaA-B luokkiin ja kaikkein sitkeimmät lähtee Saksaan oman Kaisuponinsa kanssa harjoittelemaan sen Kaisuponin ja kahden ylijäämähevosen ratsastusta ja tulevat sieltä sitten kesäksi Suomeen taitojaan esittelemään. Ja jos niitä ihan oikeasti sitkeitä olisi, niillä olisi ratsuttajan paikka jossain Keski-Euroopassa, muutama kv tason kisahevonen ja lauma nuoria lupauksia. Heistä saisimme lukea kuinka he voittivat autoja sun muuta mammonaa. Mutta juuri nyt mieleeni ei tule ketään, joka olisi ollut tosi sitkeä, saanut sponsoreita ja menestynyt. Kaikki luovuttaa olipa tavoitteet ihan missä vaan ja panostukset millaiset vaan ennen sitä world cup voittoa ja olympiakultaa. Outoa, yleensä pitäisi pitää tavoitteesta kiinni. Edes yrittää, täysillä, oikein, kunnolla.. hankkia managerit sponsorit tuloksia ja sit jos ei onnistu, luovuttaa. mutta ettei edes sitä. Kyllähän realiteetit ovat tiedossa sitä ensimmäistä lausuntoa antaessa, ei ne tule myöhemmin yllätyksenä, tai siis normaalijärkiselle ei pitäisi tulla. Kyllä kai jokainen tietää paljonko lompakossa on rahaa ja sen mitä on ja ei ole valmis tekemään. Ollaan valmiita ottamaan, muttei uhraamaan ja laittamaan aidosti itseä likoon.
Kisaharrastajat ovat se suuri maksajien joukko, jotka ostavat ne keskinkertaiset kilparatsastajilta ylijääneet hevoset hyvällä ylihinnalla. Menevät kisoihin vaikkeivat saa sieltä edes sitä 70 euroan ykköstä siinä 150 lähtijän luokassa, jonka voitto tietenkin menee jollekin puoliammattilaiselle. He elättävät melkein koko sirkuksen - kilpailut, hevoskauppiaat, traikkukauppiaat, varustekauppiaat, valmentajat, tallinpitäjät, kengittäjät, eläinlääkärit - ilman heitä ei olisi mitään. He ovat iloisia, kun tulee hyvä rata tai edes puhdas tai melkein puhdas tai keskiarvoksi 60%. He ovat tavallaan vähään tyytyväisiä. He haaveilevat paikasta HIHSkisassa, mutteivat edes kuvittele lähtevänsä kauemmaksi. Se HIHS on vähän kuin harrastamisen huipentuma. He vaihtavat hevosta kun vanha ei enää pelasta ja varusteet ja valmentajan samalla - koska nehän ovat vähän osasyyllisiä. Ja taas rahaa liikkuu, vähän kaikille. Joku tekee vanhalla hevosella tilin, toinen uudella, valmentaja saa lisää tuloja kun tarjoaa viisastenkiveä toisen valmentajan aiheuttamiin ongelmiin, varustekauppias sovittaa uudet kivat kamat uudelle kivalle hevoselle. Kengittäjä laittaa kavion edestä vähän nopeammaksi ja tufftuffia pintaan ja eläinlääkäri pikapiikittää nivelet taas kisakuntoon ja meno jatkuu. KAIKKI niin kisaharrastaja kuin sidosryhmät ovat tyytyväisiä. Tämän ryhmän saa äkäiseksi kun sanoo, että kouluratsastus alkaa pyhästä Ykästä ja esteratsastus 140-luokista... Kilparatsastus kun alkaa sieltä, missä aletaan laittamaan ratsukoita paremmuusjärjestykseen. Moni profisuuntautunut teini kasvaa tähän ryhmään jos siis ei lopeta niihin tekosyihin. Kilpailusuuntautuneet eivät yleensä kasva aikuisiksi ratsastajiksi, sillä palkintokaappi täyttyy ennen sitä. On monta ihmistä, joilla on yli 500 rusettia eikä yhtään hyväksyttyä tulosta 120 -luokasta..
Ammattilaiset ovat niitä, joihin joku uskoo niin paljon, että sponsoroi heitä. Ostaa hevosia maksaa kisamatkat, palkan - on heidän työnantaja ja saa vastineeksi julkisuutta eli menestystä. Ammattilainen ratsastaa ainakin 10 hevosta päivässä ja tekee tunnollisesti töitä. Ammattilaisen pitää virkeänä menestyksen tarve, sen tärkeimmän asian, jota tarvitaan sponsoreiden mielenkiinnon ylläpitämiseen. Ratsastus - siis nimenomaan kilparatsastus - on ammattilaisen työ. Hevoset työskennellään kotona kilpailuja varten, ei myyntiin tai toisille vaan menestystä varten. Koska menestys on tärkeää kilparatsastaja pitää itsensä kunnossa ja valmentautuu, tekee kovasti töitä menestyksen eteen. Ammattilaisella on harrastuksia ja niillä on harvoin tekemistä hevosten kanssa. Kuka sitä nyt työntekoa harrastaisi..
Ammattilainen ei edes välitä olla PROF, sillä hänhän on sitä kuitenkin.


Read comments (1)


Name    E-mail   
Koodi    

 
 
 
Lisää ilmoitus
Palaute
Ostetaan
Työpaikat


UUTISET

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 51  »

Esteratsastuksessa seitsemän MM-ehdokasta  »

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 50  »

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 49  »

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 48  »


VANHAT UUTISET >

 

Hucki jõesaun

Salman Shoisi kella- ja kullapood

ESHKS

ratsutori

http://arnoya-ari.blogspot.com/

HorseTV

http://www.ultraheli.ee/

Noorhonuste Tšempionaat