Eesti Ratsaspordi Liit
   
           
 
Aloitussivusi »                                                      
 
Etusivu
Uutiset
Artikkelit
Kati Murutar
Pistetilanne
Tapahtumakalenteri
Yhteydenotto








 
 
ARTIKKELIT » Hevoshullut - tädit ja teinit


Hevoshullut
Hevoshullu on sekaisin hevosesta. Ehdottomasti parempi kuin marista, sillä mari on huume. Hevonen vain huumaa vaikkei ole mari.  Hevoshullun ystävät ovat hevoshulluja, puheenaiheet, ajatukset ja toiveet liittyvät hevosiin. Hevoshullulla on hevosaiheisia hyötyesineitä, hevoshullun elämään mahtuu muuta vain sen verran kuin on ihan pakko. Hevoshullun suurin haave on päästä eroon hevostelua häiritsevästä elämästä. Tätä samaa tyyppiä löytyy koira - ja kissamaailmasta ja useimpien urheilulajien ympäriltä.  Hevoshullun maailma on hevosenhajuinen ja hevoshullu muistuttaa kovin hevostaan.

Tädit
Tädit ovat aikuisia hevoshulluja. Heitä on oikeastaan neljä päätyyppiä: luomutädit, tavoitteelliset tädit, varustelijatädit ja omistajatädit.
Luomutäti vertaa hevostaan villiin ja vapaaseen mustagiin. Luomutädin hevonen seisoo ulkona satoi tai paistoi - hevonen kuuluu luontoon. Luomutädin hevosta ei loimiteta ja toisinaan ei kengitetäkään koska se on täysin luonnonvastaista. Luomutäti on itsekin aika luomu, ei turhia meikkejä eikä merkkivaateita, kunhan on käytännöllistä. Luomutäti on ollut hevosten kanssa lapsesta saakka. Ja luomutädillä menee hyvin muita tätejä ja teinejä halveksiessa. Ja luomutäti ei lyö hevosta vaan YMMÄRTÄÄ. Eihän hevosta voi pakottaa luonnonvastaiseen toimintaan. Luomu on IN.
Tavoitteellinen täti ratsasti jo pikkutyttönä. Halusi olla hyvä ja kisata, mutta sitten vaan kaikki jäi kun tuli miehiä, opiskelua, lapsia ja kaikkea muuta hevosia tärkeämpää. Mutta NYT tädillä on tilaisuus, palkka on hyvä, lapset pärjää keskenään ja naapuriin rakennettiin maneesitallikin. Täti ostaa hevosen, sellaisen joka ei ole oikein kallis eikä halpa, varusteet jotka ovat kovasti kehittyneet 80 - luvusta, mutta aika tavalliset sellaiset. Täti ei ole oppinut brassailemaan varusteilla, koska nuoruudessa se ei ollut mahdollista. Tämä täti aloittaa siitä mihin homma jäi silloin vuonna 89 ymmärtäen että muutama vuosi ja kilo rajoitavat, mutta onhan ratsastus kuin pyörällä ajoa, sitä ei unohda. Täti käy valmennuksissa, koulua ja esteitä, lähes kaikessa mitä on tarjolla, koko rahan ja menetettyjen vuosien ja saamatta jääneen menestyksen edestä. Nälkä kasvaa nopeasti, usein taitoja nopeammin. Kaikki menetetty pitäisi saada nyt heti. Valmennuksista haetaan elämyksiä ja halu opppia on kova. Perhe alkaa tuntua rasitteelta - mies ihmettelee hurahtanutta vaimoaan ja lapsetkin ovat ymmällään ja täti ei ymmärrä miksi perhe ei ymmärrä, kun hän ottaa vähän aikaa itselleen. (Eikä aina ihan vähän..)
Tavoitteellinen täti alkaa pohtia vaihtaako perhe kisahevoseen. Tavoitteellisen tädin hevonen on enemmänkin väline kuin eläin ja sillä voi tehdä ihan mitä vain, vaikka laukata asfaltilla ja tuntea vapauden riemua.
Varustelijatäti  elää varustelemisen kautta. Ostaa hienon hevosen, kalliit uudet varusteet, näpertelee ja pukee hevosen ja itsensä ja menee maneesiin esittelemään itseään, hevostaan ja varusteitaan. Varustelijatäti käy sen verran valmenuksissa, että kuulee kuinka hieno hevonen hänellä on ja että kaikki näkevät varmasti hienot varusteet ja hienon hevosen. Tädin tavoitteet liittyvät enemmän omaan ja hevosen hienouteen ei niinkään oppimiseen ja kehittymiseen. Ihan huono täti ei halua olla, sillä pitää mennä kivasti näyttääkseen hyvälle. Mutta hyvä ulkonäkö riittää kuitenkin aika pitkälle. Varustelijatädillä on uudenkarhea auto, hyvä uusi perustraileri ja kaikki muutenkin uutta ja kiiltävää. Täti on vähän kaikessa jotenkin mukana ja aika paljon äänessä - ei niinkää saadakseen äänensä kuuluviin vaan tullakseen nähdyksi. Varustelijatädin hevosta saa komentaa, muttei kovin kovaa.  Rikas varustetäti on hevoskauppiaan ja varustekauppiaan unelma. Jos varustelija täti laskettelee, viettää hän suuren osan päivästä hienot vaatteet päällä, aurinkolasit silmillä, näkyvällä paikalla sauvoihin nojaten..
Omistajatäti ei ratsasta enää, ainakaan paljoa. ei välitä pilata hyviä hevosiaan, tässäkin viisas. Omistajatäti on hyvin usein koulutaustainen ja aikanaa ollut aktiivinenkin muussakin kuin omistamisessa. Muualla maailmassa nämä ihmiset ovat erittäin tärkeitä sponsoreita ja Suomessakin aika merkittäviä. Tämä täti usein kasvattaa hevosia, hankkii hienoja nuoria ja antaa niitä ratsastettavaksi. Välillä taitaville ja välillä mukaville - ihan miten vaan kunhan täti saa sen minkä haluaa: arvostuksen hevostensa kautta. Ratsastusurheilulle tämä tätimuoto on ehdottomasti tärkein. Tämän tyypin huono puoli on se, että hän tietää KAIKKEIN eniten kaikesta. Usein tietääkin paljon, heitä ei kannata aliarvioida. Missän mielessä.

Teinit
Teinit ovat nuoria hevoshulluja. Aika tietäviä kaikki - ainakin tietävät , mitä eivät halua ja mitä osaavat. Hekin jakautuvat neljään ryhmään: harrastajateinit, kilparatsastajateinit,  profiteinit, heppahöperöteinit.
Harrastajateini käy ratsastuskoulussa ja harrastaaa ratsastusta ilman sen kummempia päämääriä. Kiva porukka tallilla, kiva ope ja mukavaa harrastamista ovat ne tärkeimmät asiat. Harrastaja käy tallilla kun ehtii ja jos ehtii muilta harrastuksilta, jos paras kaveri lopettaa,lopettaa hänkin helposti. Harrastajateini voi olla lupaava ja lahjakaskin, mutta kilpaileminen ja kova työ ei oikein kiinnosta. Harrastajateini harrastaa, lopettaa, aloittaa, ei oikein välitä opettajan uhkailusta ja kannustamisesta. Ratsastus ei vaan ole niin tärkeää, eikä ainakaan kisaaminen. Harrastajateini harrastaa. Ilman paineita tai vastuuta.
Kilparatsastajateini haluaa kisata oli siihen edelytyksiä tai ei. Ja voittaa tyylillä millä tahansa. Hänelle riittää menestys olipa se millä tasolla tai millä keinoin tahansa hankittua. Monesti nousu vaikeampiin ei onnistu, koska ei halua ottaa riskiä, ettei enää menestyisikään. Ja ei siksikään, ettei viitsi tehdä asioita oikein. Näissä teineissä on hyvin paljon niitä, joilla on 50 voittoa 70 - 90 cm luokista tai heB tai C luokista. Kilpaurheilu on kilpaurheilua ja aina pitää ratsastaa voitosta. AINA.
Ja voitto on aina voitto olipa se sitten kuinka helposta luokasta tai kuinka rumasti tai ja  vaaralliesti tahansa hankittu. Kyseessähän on nimenomaan kilpaurheilu. Tämä teini taustajoukkoineen tietää mitä tekee. He eivät ymmärrä jauhamista taitoarvosteluista tai "koulutuksellisesti oikein" -höpinöistä tai muista rajoittavista tekijöistä, he haluavat yksinkertaisesti vain kilpailla. Nämä vaan eivät yleensä pääse kovin pitkälle. No toisaalta, se on suhteelinen käsite. Kumpi on pidemmällä  - 4 vp ja sija 37/ 56 kansainvälisestä 150 - luokasta vaiko voitto 80 cm luokasta??? Tämä on kilpaurheilua ja voitto on voitto. Eikö vaan? Kenen tavoite voi olla 4 vp jostain typerästä luokasta? Tämä teini on yleensä esteratsastaja, koska koulutuomarit on niin epäreiluja, eivät ymmärrä kuka on PARAS.
Profiteini taas haluaa just sinne pitkälle, huipulle. Tähdeksi Meredithin ja Rodrigon vierelle, Otavan oikealle puolelle. Profiteini tietää, ettei sillä 90 cm luokan voitolla jaeta maajoukkuepaikkoja tai saada nimeä historiankirjoihin. Profiteini panostaa laatuun. Ja profiteinin istuntaan -  kaikki ne profiteinit näyttävät ihan samalta.. esteratsastajaprofiteinin kädet silleen profisti, kevennys pumppaa silleen profisti ja se uusin GPA on niin ihan  PROF. Kouluratsastajan asento on PROF, vaikkei se sitten mitenkään vaikuttaisikaan hevoseen, joka ei vaan osaa tai tyhmyyttään tajua juosta oikein. Profiteinin vanhemmat ovat täysin vakuuttuneita, että oikealla kalustolla ja kovalla työllä (paljon valmennusta) juuri heidän teininsä voittaa ainakin olympiakultaa ja saa ainakin kaikki parhaat sponsorit ja siksi he panostavatkin kovasti niin hevoskalustoon kuin kuljetuskalustoon kuin valmennukseenkin, tosin enemmän sen määrään kuin laatuun.. Ja juuri siihen panostukseen monen ura sitten loppuukin - kun kaikki on tarjoiltu: valmennukset, hevoset, kisamatkat, voitot, kaikki -  seuraa krapula. Ne voitot eivät tuokaan mitään ja PM kulta on unohtunut jo seuraavana keväänä ja esteet nousee ja hevoset kallistuu ja sponsorit  eli äidit ja isät odottavat jatkuvaa menestystä... kamalan rankkaa ja pitäsi alkaa oikeasti ratsastamaan - ja sitten löytyy AINA jokin pelastava tekosyy, jonka avulla voi lopettaa ja vetäytyä kasvojaan menettämättä. Mutta kummallista, se olympiakulta jäi sittenkin voittamatta. Ja ratsastustaito ostamatta - kukaan kun ei osannut myydä sopivaa kokoa. Ja omituisinta - kukaan ei halunnut sponsoriksi. MIKSI? ja selitetään ja selitetään. Mutta kun se astma ja selkä ja opiskelut ja ja ja ... Profiteinejä on kaikissa lajeissa. Kouluprofeilla on "tekninen" hevonen, jolla saa varmasti joukkuepaikan, koska onhan hevosella jo pari PM mitalia edellisellä ratsastajalla. Ja tekninen siksi, ettei voi olla liitokaviokaan koska profiteini ei näytä enää niin profilta, jos se ei pysy kyydissä tai hepo hanskassa.
Heppahöperöteini ei sitten halua yhtään mihinkään, on täysin edellisen vastakohta. Virtuaalitalli, heppakuvat, hoitohevonen, mielikuvitushevonen täyttävät heppahöperön elämän. Heppahöperön kaikki paperit on koristeltu hevosenpäillä, seinillä on hevosjulisteita, juokseminen sujuu laukaten ja heppahöperö tunteekin melkein olevansa hevonen.  Jos ei ole heppahöperö, on hyvin vaikea ymmärtää miten joku voi viihtyä virtuaalitallissa kun oikeassa tallissa haiseekin enemmän hevonen ja miten IHANA on sen Kaisuponin kuva seinällä kun sillä on niin kauniit silmät ja pehmeä turpa ja kaikkea. Heppahöperö haluaa oman hevosen, jota saa aina harjata ja katsoa sen kanssa auringonlaskua ja laukata villiä laukkaa pitkin nummia ja hypätä ihania esteitä... ja harjata omaa (virtuaali?)hevosta..

Mutta SEDÄT -  mikään ei voita SETIÄ!!!
Setä ei pelkää,  ei hevosta, ei esteitä, ei opea eikä tuomaria. Ensinäkin kyseiset henkilöt ovat usein naisia (jotka eivät voi tietää mitään, siihen on jo ihan luonnollinen rajoite, sukupuoli) ja toiseksi setä osaa kaiken, siis setä vaan osaa, se ei itsekään tiedä miten, mutta on vaan niin hyvä. Ja setä tietää kaiken, ratkaisun kaikkeen, syyt, seuraukset, ratkaisut. setä osaa rakentaa ratoja, setä tietää miten hypätään, miten lastataan, miten ruokitaan, miten miten miten.. Setä ei ymmärrä miksi pitäisi kiertää kehää, vääntää itsään luonnottomiin asentoihin ja tehdä asiat - yksinkertaiset asiat - NIIN vaikeiksi. Setää voittanutta, viisaampaa ei ole - siis ettekö tajua, ei vaan ole. Sedällä vaan on vastaus, hyvin perusteltu sellainen ihan kaikkeen.  Sedät saavat minutkin ihan sanattomaksi. Mitäpä minä enää voisin sanoa, kaikki kun on niin selvää ja yksinkertaista??? Ja setä on este tai kenttäratsastaja , mutta kuka kurja ihminen käskee kenttäratsastajien mennä koulua? se pilaa koko lajin..


Read comments (1)


Name    E-mail   
Koodi    

 
 
 
Lisää ilmoitus
Palaute
Ostetaan
Työpaikat


UUTISET

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 51  »

Esteratsastuksessa seitsemän MM-ehdokasta  »

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 50  »

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 49  »

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 48  »


VANHAT UUTISET >

 

Hucki jõesaun

Salman Shoisi kella- ja kullapood

ESHKS

ratsutori

http://arnoya-ari.blogspot.com/

HorseTV

http://www.ultraheli.ee/

Noorhonuste Tšempionaat