Eesti Ratsaspordi Liit
   
           
 
Aloitussivusi »                                                      
 
Etusivu
Uutiset
Artikkelit
Kati Murutar
Pistetilanne
Tapahtumakalenteri
Yhteydenotto








 
 
ARTIKKELIT » Hartwall Areenan pohja puhutti - pohja petti toisena vuonna peräkkäin


Kuvassa Urmas Raag ja Gvidons. Kuva Marcus Westermark

Hevoset liukastelivat ja kaatuilivat. Ratsastusareenan pohja oli huono, se oli pettävä ja liukas. Ratsastajat kritisioivat, osa piti pohjaa täysin ala-arvoisena. Etukäteen pidetyt hienot puheet pohjasta, sen hiekasta ja hoidosta eivät sittenkään tuoneet kilpailuihin kelvollista pohjaa. Tänäkään vuonna. Kysymys on hevosten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Kuka haluaa matkustaa tänne kauas toteamaan, ettei Suomen areenalla voi ratsastaa kilpaa? Että kalliit huippuhevoset kompuroivat itsensä epävarmoiksi ja kaatuilevat, voivat särkyäkin. Halutaanko me huonosta pohjasta Suomen käyntikortti?

Maailman Cupin voitonkin ratkaisi pohja, ei pelkkä hyvä ratsastus. Pieni ja välillä isompikin kompurointi pettävässä kaaarteessa  vei monelta tärkeitä sadasosia ja aiheutti seuraavalla esteellä tiputuksia. Perinteisessä esteratsastuksessa voittaja ratkaistaan tehtävillä, jotka koostuvat esteistä ja niiden välissä olevista etäisyyksistä sekä käytettävissä olevasta  ajasta. Suomessa ihan yleisesti oleennaisena tehtävänä on myös pohja. Jostain syystä pohjaa pidetään kilpailujen kannalta epäolennaisena ja sitä kritisoivia moititaan ja pidetään hankalina. Sitä paitsi pohjan kunnostaminen maksaa ja se on pois kisojen tuotosta..

Horse Shown pohja pitää tehdä nopesti, aikaa on vähän ja sen on onnistuttava kerralla. Tehtävä on haastava. Jotain pitää keksiä, että floppi ei taas toistuisi. Jatkossa materiaalit on testattava etukäteen, luotava pienoismalli olosuhteista? Maksaa, mutta on jatkon kannalta välttämätön tehdä jotain. 


Pohjako kaikille sama? Ei takuulla! Ja varsinkin kun tätä yleensä hoetaan olosuhteissa, joissa pohja on erittäin huono tai kelvoton. Luokan alussa pohja on aivan toisenlainen kuin lopussa, sateen jälkeen toisenlainen kuin auringonpaisteessa.. se ei vaan voi olla sama. Vain yhteislähdössä pohja olisi kaikille sama, käsittääkseni kyseistä lähtömuotoa ei käytetä niissäkään kisoissa, joissa "pohja on kaikille sama". Mutta pohjan voi  pitää hyvällä hoidolla mahdollisimman samankaltaisena - mikäli vaan viitsitään.

Turvallisuudesta puhuttaessa puhutaan aina erilaisista helposti rahalla hankittavista ratsastajan turvavarusteista ja siitä pitääkö Kaisuponia taluttaa kuolaimet suussa vai ilman, kypärä päässä vai ílman. Mutta turvallisuus tulee siitä, että iso hevonen pysyy pystyssä ja on hallittavissa. Jaloistaan ja selästään terve hevonen, joka saa edetä hyvällä ja kimmoisalla pohjalla, ei kiellä, kompuroi eikä kaadu - ratsastajan todennäköisyys pysyä kyydissä (ja ehjänä) paranee, hyvin olennaisesti. Ja se turvallisuus mikä tulee kuolaimet suussa talutellessa on kovin suhteellista, kun samaan aikaan hevoset kompuroivat esteradalla tai pehmenneessä verkassa..  Jatkuvasti kilpailupaikoilla laukkaavat hevoset kuolaimet suussa ja satula selässä irti, niin Horse Showssakin, mutta en ole 25 vuoteen nähnyt yhtään hevosta, joka laukkaisi tallipäitset päässä irti. Stewardit ja muut innokkaat voisivat kiusata kilpailujen johtoa ala-arvoisesta ratsastuskentän/ verkan pohjasta silläkin ajalla kun opettavat ihmisiä taluttamaan hevosia. Hevosen hyvinvointihan ja ratsastuksen turvallisuus tulisi olla kaikessa etusijalla...stewardinkin toiminnassa. Asiat pitää olla tärkeys, ei helppous järjestyksessä. Kilpailunjohtajalle on tieysti paljon vaativampaa huomauttaa epäkohdista kuin 15 - vuotiaalle ponitytölle.

Huono pohja rikkoo ja pilaa hevoset: pehmeä tuhoaa jänteet ja kova nivelet - noin päätyypeittäin - liukas tekee hevoset epävarmoiksi ja liukkaalla kaatuillaan. Epävarma hevonen ei halua hypätä. Kieltävä ja kaatuileva/ kompuroiva hevonen on vaarallinen itselleen ja ratsastajalle. Parhaistakaan turvavarusteista ei 600 kg painavan hevosen alla ole suurta iloa.

Pohjan tulee olla pitävä ja kimmoisa kuten hyvä nurmi on. Pohjaa tulee huoltaa riittävän usein - jotta se täyttää kaikkien kohdalla pitävyyden ja kimmoisuuden vaatimukset. Jos pohjan teossa säästetään, sitä on hoidettava useammin - joten säästö on erittäin suhteellista.

Miksi hevosten hankintaan käytetään niin kamalasti rahaa, kun niitä sitten rikotaan pikavauhdilla surkeilla pohjilla? Miksi ratsatsajat menevät kisapaikoille, joissa on ala-arvoinen pohja? Hyväksyvätkö ratsastajat sen, että kilpailun järjestäjä kerää rahat, ei jaa edes kunnon palkintoja ja sitten vielä rikkoo hevosen?  Miksi? Onko ne rusetit hevosten hyvinvoinnin edellä? Ilmeisesti, tai sitten ei ymmärretä. Suomessa on vain muutama hyväpohjainen kisakenttä, jota hoidetaan kilpailujen ajan asianmukaisesti.  Harjoituspaikkojen pohjat ovat myös hevosten hyvinvoinnin kannalta erittäin vaihtelevia. Monet niistä sopivat lähinnä teoriaopetukseen.

Jos kaikki rasitusvammojen -ja selkäkipujen hoitoon käytettävät rahat sijoitettaisiin pohjiin - niiden tekemiseen ja etenkin hoitoon - meillä olisi paljon terveitä, iloisia ja hyvinvoivia hevosia. Ja kun tähän pottiin lisättäisiin turhan epävarmuuden poistoon  käytetty raha, meillä olisi kaikilla lämpimät hallit, joissa harjoitella näillä iloisilla ja terveillä hevosilla.

Vaatiiko hyvä pohja paljon rahaa? Paljon vähemmän kuin ne kalliit metrit maneesien seinissä ja kalliit perustamistyöt aluspohjissa. Pohja vaatii käytettävissä olevien maa-aineiden testaamista ja tutkimista, sopivan sekoitussuhteen etsimistä - ennekaikkea viitsimistä. Oikeita kerroksia, oikeita välineitä ja valmistuttuaan jatkuvaa hoitoa. Vaatiiko hyvä pohja huippuasiantuntijan? Ei, jokainen joka osaa tehdä lumipallon, osaa katsoa onko pohja hyvä.  Elikkä hyvästä pinnasta voi tehdä pallon ja heittää sen. Pallon on pysyttävä kasassa ilmalennon ajan. Tätä hyvää ainesta on oltava niin paljon, ettei alla oleva pohja tule esiin tiukkaakkaan käännöstä tehdessä. Muttei niin paljoa, että hevosen kavio uppoaa sinne kokonaan. Usein tällainen hyvä koostumus tulee hienon hiekan ja saven sopivasta suhteesta sekä riittävästä kosteudesta. Kosteutta sidotaan pidempiaikaisessa käytössä yleensä suolalla tai pohjaa on kasteltava säännöllisesti.Ja pinnan alla oleva osan ja kerrokset osaa jokainen maarakentamisen ammattilainen tehdä.

Mistään tieteestä ei ole kysymys - vain viitsimisestä.  Viitsitään karsinatkin laittaa päivittäin, myös pohja pitäisi viitsiä.

Hevosten hyvinvoinnin ja lajin  turvallisuuden kannalta olisi tärkeää, että pohja huomioitaisiin erittäin tärkeänä osana ratsastusta eikä siihen suhtauduttasi ylimielisesti - kyllä se näille välttäää - tavalla. Huonoinkin hevonen tuntee kipua ja silläkin voi mennä jänteet ja nivelet rikki. Ja kaikkien ratsastajien henki on kallis.

Tässä eräs pohja-asiantuntija


Read comments (2)


Name    E-mail   
Koodi    

 
 
 
Lisää ilmoitus
Palaute
Ostetaan
Työpaikat


UUTISET

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 51  »

Esteratsastuksessa seitsemän MM-ehdokasta  »

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 50  »

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 49  »

Ratsastuksessa tapahtuu alkaen viikko 48  »


VANHAT UUTISET >

 

Hucki jõesaun

Salman Shoisi kella- ja kullapood

ESHKS

ratsutori

http://arnoya-ari.blogspot.com/

HorseTV

http://www.ultraheli.ee/

Noorhonuste Tšempionaat